Lisää tietoa

 

Elina_Salminen_1-2– Eikö elämästäsi löytyisi mitään draamaa, kyseli kustantaja pohtiessaan, kuinka keksisi lukijoihin vetoavan kulman runoilija Elina Salmisen elämään. Kustantajalla oli tietysti mielessään vain kirjan markkinointi, joka olisi paljon helpompaa, jos kirjailijalla olisi raju menneisyys.

Elinan mukaan hänen reittiään on kuitenkin enemmänkin määrittäneet vuosia sanat ’tavallinen ja tylsä’, joilla hän ennen tapasi kuvailla elämäänsä. – Olin vakuuttunut, että elämäni pysyisi tasaisen harmaana loppuun saakka. Koin itseni kaikin puolin epäkiinnostavaksi ihmiseksi ja yllätyin aina, jos joku puolituttu ylipäänsä muisti minut. En uskonut, että elämässäni voisi tapahtua mitään erityisen merkittävää.

Runoiljana Elina Salmisen kuvaama ’tavallisuus’ näyttää kuitenkin kääntyneen voimavaraksi. Tekstit saavat kiitosta arkipäiväisyydestään ja siitä, miten ne onnistuvat tarttumaan oivaltavasti ihmisten jokapäiväisiin ajatuksiin piirtäen niistä kauniin ja ymmärrettävän kuvan.

Toteutuneita ja kariutuneita unelmia

Ammatiltaan Elina on luokanopettaja, ja hänellä on plakkarissaan 17 vuotta kestänyt avioliitto ja kaksi teini-ikäistä tytärtä.

– Opettajuus oli lapsesta asti toiveammattini. Leikin kotona vuosikausia Tuula Salonen -nimistä opettajaa. Suunnittelin oppitunteja päiväkirjaan, kehittelin diaprojektorista piirtoheittimen ja korjasin kokeita, jotka olin itse täyttänyt. Ajattelin työskenteleväni opettajana elämäni loppuun saakka.

Pari vuotta sitten perhe alkoi tosissaan tavoitella yhtä unelmaansa asua ainakin vuoden verran Amerikassa. Viisumeita haettiin lakimiehen avulla ja Amerikan päästä ne jo myönnettiinkin. – Jäin opettajan työstä vuorotteluvapaalle ja tyttöjen kouluissa oli sovittu, miten opiskelu Amerikassa suoritettaisiin. Chicagosta löytyi ihana asuntokin.

Helsingin konsulaatin virkailija päätti kuitenkin viiden minuutin haastattelun perusteella, ettei perheen maahanmuuttoon ollut tarpeeksi päteviä perusteita ja viisumi jäi lopulta kokonaan saamatta.

Miksi yritän ansaita ilmaista elämääni?

– Vuorotteluvapaalla aloin toden teolla runoilla. Aluksi kirjoitin ylös pettymystäni ja turhautumistani. Koin paljon syyllisyyttä siitä, että minä terve ja parhaassa työiässä oleva nainen haahuilin valtion rahoilla päivät pitkät tekemättä mitään.

– Ajan kanssa myös paljon muita tukahdutettuja tunteita, joille ei ollut ennen riittänyt tilaa, alkoi nousta pintaan. Huomasin säpsähtäväni hereille päiväunilta, ja tajusin, että jokin on vialla, kun en anna itselleni lupaa levätä. Aloin kyseenalaistaa omia ajatuksiani: miksi en muka saisi vain olla, ketä varten koitan näyttää kiireiseltä tai tärkeältä, ja miksi yritän ansaita ilmaista elämääni.

Vuosi tekemättä mitään oli lopulta Elinasta opettavaisinta ja tervehdyttävintä, mitä hän oli koskaan ennen kokenut.

– Vuorotteluvapaan jälkeen rohkenin myös kokeilemaan uutta työtä ja päädyin koululaisten iltapäiväkerhojen koordinaattoriksi. Viime keväänä oli aika jättää opettajan virka ja pitkät lomat muille.

– Huomaan, että sisälläni on kasvanut niin paljon luottamusta, etten enää tarvitse yhtä voimakkaasti turvaa ulkoisista asioista. Opettajuus edusti minulle turvallisuusvyöhykettä, josta työt eivät loppuisi, vaikka maailmassa kävisi mitä. Nyt tiedän, että selviän kyllä.

Jos minä jostain alkaisin

Esikoiskirjan kirjoittaminen olikin suoraa seurausta tälle kasvaneelle luottamukselle. – Päätin kulkea vaikka väkisin sen häpeän läpi, mitä tunsin, kun ajattelin itseäni oikeana kirjailijana. Tässä projektissa halusin ennen kaikkea riittää itselleni sellaisena, joka tällä hetkellä ja näillä taidoilla olen.

Luottamusprojekti ja riski kannatti, sillä Elina on saanut Jos minä jostain alkaisin -runokirjastaan runsaasti positiivista palautetta ja kirjasta otettiin heti tammikuussa 2016 jo toinen painos. Kirja on tällä hetkellä loppuunmyyty.

Runokirja saa kuitenkin lokakuussa 2016 jatkoa, kun trilogian toinen osa Koska tuuli kuiskii julkaistaan.

Kommentit on suljettu.